Kiseleffin Kirjatalon ohjelmaa: päivitetty ja aukioloajat pidennetty!

Joulukatu menee ohi Kiseleffin. Asiakkaat eivät.

Virpi Hämeen-Anttila, Sirpa Kähkönen, Pertti Jarla, Rosa Liksom, Elias Koskimies... ja monet muut tämän hetken ajankohtaisimmat kirjailijat vierailevat lähiaikoina joulun tärkeimmässä lahjapuodissa.

Kiseleffin kirjatalo on Senaatintorin laidalla, os. Aleksi 28. Se on avoinna arkisin kello 10–20, lauantaisin kello 10–18 ja sunnuntaisin kello 12–18. Pidensimme aukioloaikoja hieman!

Luvassa on keskusteluja, haastatteluja, signeerauksia, piirtämistä, musiikkia... Aikuisille ja lapsille. Myyrällä ja ilman. On syksyn kuumia uutuuksia ja klassikoita. Finlandiaa: voittajia ja ehdokkaita. Kuvia, sarjakuvia, elokuvia. Runon sykkivää voimaa. Paneeleja taloudesta, köyhyydestä ja rikkauksista. Sotaa ja rauhaa. Ajankohtaista asiaa ja historian siipien havinaa.

Kirjatalo on Torikortteleissa. Kannattaa tsekata muitakin tapahtumia. esimerkiksi kohta (8.12.) Senaatintorilla avataan Tuomaan markkinat!

Tässä Kiseleffin Kirjatalon ohjelmaa – ja lisää on tulossa:

Torstaina 18.12. Historian siivet havisevat

kello 16 Eino Leino: Aho & Soldan – Helsinki 50-luvun väreissä * Gummerus
Upea kuvateos Helsingin lähihistoriasta
Also in English, också på svenska!

kello 16.30 Teemu Keskisarja: Tolvajärven jälkeen – Suurtaistelun ihmisten historia * Siltala
Pitkän junnaamisen jälkeen, vihdoinkin, Talvisodan ensimmäinen legenda. Suomelle kaivattu, uskomaton voitto. Entä mitä sankareille tapahtui?


Perjantaina 19.12. Trendien aallonharjalla

kello 16.30 Tuomas Vimma: Firman mies * Gummerus
Vimma on ajan hermoilla. Nyt hän pureutuu ammateista muodikkaimpaan, yrittämiseen.

kello 17 Petri Leppänen ja Tommi Tukiainen: Joogaa! * Like
Oho, baarikärpäset ja rokkarit ovat innostuneet puhdistautumisesta ja mietiskelystä! Viimeistään nyt opitaan, ettei jooga ole eliittilaji. Ihaile kirjan facebook-sivua täällä!

kello 17.30 Roope Lipasti: Halkaisukirvesmies  * Atena
Suosittu humoristi jälleen Stadissa! Isällä on monta roolia: hän häätää hiiret talosta, hän kokkaa tuhansia litroja jauhelihakastiketta, hän on kelpo teeveeseenpistäjä – ja onhan hän jonkun puolisokin. Häh, onko hän jokin supersankari? Luvassa muurikkapannullinen hyvää mieltä.

Lauantaina 20.12. Jännitystä ja ihmeitä

kello 12.30 Mikko-Pekka heikkinen: Jääräpää * WSOY
Romanttinen revittely kaamoksen keskeltä. Notting Hill -elokuvan filikset Lapin ytimessä.

kello 13 Niina Hurma: Hatuntekijän kuolema * Gummerus
Jazz soi Suvisaariston yössä, ja lääkekonjakista saa yllättävän hyviä drinkkejä. Kunnes paratiisiin luikertelee käärme... 1920-luvun Helsinkiin sijoittuva dekkari.

kello 13.30 Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä  *  Otava
Helsiinkiin 1920-luvulla sijoittuva dekkari! Salakapakoita, elokuvateattereita, pimeitä sivukujia, yhteiskunnallisia jännitteitä – ja kaiken keskellä murha. Dekkarigenren uusimmalle näyttämölle astuu Karl Axel Björk, sisäministeriön virkamies.
Hämeen-Anttila kertoo myös tietokirjastaan Minun Intiani.

kello 14 Elias Koskimies: Ihmepoika  * Gummerus
Pohjanmaa 1988. Pojat painivat kilpaa, minkä pesäpalloharrastukseltaan ehtivät. Tytöt tälläävät hiuslakkaa ja kiskovat tupakkaa koulun vessassa. Vaan yksi pojista vetää yllensä kimaltavat vaatteet ja tolppakorot. Eikä maailma ole enää sama.

kello 14.30 Jantso Jokelin: Huuliharppukirja  *  Sammakko
Virtuoosi esittelee kirjansa tietenkin soittamalla! Luvassa upea keikka.

* * * * *

Joonas Rinta-Kanto ja Fok_it-henkinen kuva.

... Entäs mitä meillä on jo ollut:

Sunnuntaina 23.11. Joulukatu avattiin

Kello 14 Sarjakuvapiirtäjiä paikalla!
Petri Hiltunen: Anabasis I ja II ja Väinämöiset * Arktinen Banaani 

Heikki Paakkanen ja Suomi–Saksa im Bunde  *  Zum Teuffel
Milla Paloniemi ja Kiroilevat siilit * Sammakko
Tiina Pystynen ja useita teoksia * WSOY
Joonas Rinta-Kanto: Fok_it * Like Armyn Komendantti

Heidän piirtämät kuvansa myydään 16.12. mennessä YLEn Hyvä joulumieli -kampanjan hyväksi. (Keräyksen ovat laatineet Suomen Punainen Risti ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto.)

Perjantaina 28.11. 3 pm: Literary Afternoon in Honour of the Albanian Independence Day

The hostess Lili Verdha, Hon. Consul General of Albania.
Poetry, video, photos and discussion. Book signing: The Albanian-Finnish-English Cross-Reference Conversation & Terminological Dictionary.
Tilaisuudessa on myös suomenkielisiä Albania-aiheisia kirjoja.

Sunnuntaina 30.11. Hoosianna!

kello 13 pappi Kai Sadinmaan (10 käskyä kirkolle) adventtipuhe  *  Into

Tiistaina 2.12. Valoa ja varjoja

kello 16 Peter von Bagh ikuisesti

Elokuva-alan konkarit ja Petterin ystävät muistelevat filmihullua elokuvakritiikin sankaria, festarijohtajaa ja ohjaajaa.

Perjantaina 5.12. Hyvä, Suomi! 

kello 15 Pertti Jarla: Fingerporit * Arktinen Banaani

Kuka on suosikkihahmisi, Rivo-Riitta, kaupunginjohtaja Homelius, Jeesus, paavi, Mustanaamio vai itse Heimo Vesa? Mieti tätä etukäteen, sillä taiteilija Jarla signeeraa piirtäen ostamasi kirjan .

kello 15.30 Heini Kilpamäki: Suomalaisen tyhmyyden ylistys * Atena

Kun puhutaan suomalaisesta kansanluonteesta, puhutaan lähes varmasti myös tyhmyydestä. Sitä on yritetty piilottaa ja parantaa – turhaan! Suomalaiseen identiteettiin sopii enemmän sivistymätön junttius kuin päältäkiillotettu maailmankansalaisuus.

kello 16 Antti Häkkinen ja Kaisa Vehkalahti: Nuoruuden sukupolvet * Nuorisotutkimusverkosto

Miten suomalainen nuoruus on muuttunut? Onko nuoruuden kokemuksissa myös jotain sukupolvesta toiseen pysyvää? Keskustelua eletystä, koetusta ja muistellusta nuoruudesta 1920–2000-lukujen Suomessa.

Sunnuntaina 7.12. Nuoria ja joulua

kello 13 Ei vielä aikuinen, ei enää lapsi. Runoja ja tarinoita nuorille.

Jani Nieminen: Meren poika, joen poika * LIKE

Vilja-Tuulia Huotarinen: Kimmel * Karisto

kello 14 Philomelan laulajia ja joululauluja

Maanantaina 8.12. Suomalaisen musiikin ja Jean Sibeliuksen päivä

kello 10 Tuomaan markkinat avataan Senaatintorilla!

kello 16 Antti Vihinen: Minä ja Mozart  *  Into

Sibelius-talon johtajanakin työskennellyt Vihinen on luvannut kertoa myös Sibeliuksesta!

kello 17 Maaria Päivinen: On nälkä, on jano  *  Into

Karmaisevan kaunis uutuusromaani on herättänyt innostusta kirjafanien piirissä. Kirjan käännösoikeudet myytiin Frankfurtin kirjamessuilla saksankieliselle kielialueelle ja Islantiin jo ennen kirjan ilmestymistä Suomessa.

Keskiviikkona 10.12. Le monde diplomatique juhlii

kello 16 alkaen Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta -lehden julkaisuglögit.

kello 17.30  Snowden ja vakoilun geopolitiikka

Keskustelussa mukana myös Verkko suljettu – Internet ja avoimuuden rajat -kirjan tekijöitä  *  Into

Perjantaina 12.12. Iiroa, vaaroja, Viroa

kello 15 Iiro Viinanen: Vaaran vuodet 1991–1995 * Paasilinna

Entinen valtionvarainministeri paljastaa millaista oli politikoida Suomen kohtalokkaina lamavuosina. Haastattelijana Petteri Paasilinna.

kello 16 Tapio Mäkeläinen ja Heikki Kähkönen: Baarimies Tallinnassa * Arktinen Banaani

Usean Viro-matkaoppaan Mäkeläinen kertoo, paitsi baareista, myös millaista on reissaaminen (reisimine) Virossa!

Lauantaina 13.12. Lucian päivä

kello 13.30 Mia Vänskä: Valkoinen aura * Atena

Kauhuromaani! Ei heikkohermoisille. Iinan huoneeseen ilmestyy piirustuksia, joita hän ei muista piirtäneensä, ja hän tuntee tytön olevan läsnä, uhkaavana ja pelottavana. Kun ojasta löytyy alaston ruumis, johon on porattu outo kuvio, Iinan pelot alkavat osoittautua tosiksi.

kello 16 Myyrä! 

Iso eläin lasten – ja aikuistenkin – halittavana!

Maanantaina 15.12. Huippukaunoa! Ja hieman tietoakin.

kello 15 Sinikka Paavilainen: Kyynelvaunut – Inkerinsuomalaisten kohtaloita Neuvostoliitossa * Into

Huikea ja koskettava romaani, jonka tarinoissa on vankka pohja totuudessa.

kello 15.30 Rosa Liksom: Väliaikainen * Like

Hirtehisen hauskoja juttuja sanataiteen mestarilta.

kello 16 Sirpa Kähkönen: Graniittimies * Otava

Kiihkeä ja mukaansatempaava kertomus suomalaisista idealisteista historiansa alun Neuvostoliitossa.

kello 16.30 Minna Maijala:  Minna Canth – Herkkä, hellä, hehkuvainen * Otava

Tämä teos on mullistanut kuvan Minna Canthista. Hän oli älykäs ja intohimoinen mieheensä syvästi rakastunut toiminnan nainen.

* * * * *

Hyvää joulua kaikille!

Joulun alun kirjahulinaa

Heini Kilpamäki vieraili Kiseleffissä itsenäisyyspäivän alla perjantaina 5.12. Olimme isänmaallisella päällä, teemana Hyvä, Suomi! Kilpamäen kirja on hauska ja sujuvasti kirjoitettu ajatuskokoelma Suomalaisen tyhmyyden ylistys (Atena). Rosebud suosittelee kirjaa!

Erityisesti Rosebudin kirjakriitikkotiimiä vaivaa kysymys tyhmyydestä arvona. Keskustelimmekin Kilpamäen kanssa siitä, onko poliittinen tyhmyys hyvä arvo: haluavatko poliitikot vedota taviksiin yhä suurempien jytkyjen toivossa? Onko fiksu ihminen eliittiä, ja eliitin edustaja aina jotakin vaarallista tai ainakin negatiivista? Kilpamäki tunnisti tällaisen tyhmyyden ihailun poliittisessa keskustelussa. Esimerkiksi perussuomalaisten puheenjohtajalle on tärkeää olla kannattajakunnan silmissä tavis, vaikka onkin korkeasti koulutettu "maisterisjätkä".

Yksi kirjan olennaisimpia huomioita on myös naisten ja miesten tyhmyyden erilaisuus. Kilpamäki kertoi Elina Knihtilän kertoneen, että naiset itse voivat tehdä pilkkaa itsestään ja koko naisssukupuolesta tavalla, joka miehille ei ole sallittua liian seksistisesti osoittelevana.

Lainataan vielä isänmaallinen kommentti toisesta hastattelusta. Kilpamäki sanoi taannoin Helsingin Sanomissa näin: Tyhmiä sketsisarjoja katsotaan toki ympäri maailmaa. Suomi on kuitenkin historian aikana ollut usein altavastaajana. Se on luonut tarpeen nähdä hyviä puolia köyhyydessä ja pienuudessa mutta myös tyhmyydessä.

Hyvä esimerkki on sotamies Sven Dufva, jonka sydän on puhdasta kultaa, vaikka päästä jää paljon uupumaan. Kun joukko marssii yhteen suuntaan, Sven menee toiseen. Järjen puute mahdollistaa Svenin sankaruuden.

Antti Häkkinen ja Kaisa Vehkalahti Nuorisotutkimusverkostosta kävivät puhumassa Nuoruuden sukupolvista – siitä miten nuoruus ja sen kokeminen ovat muuttuneet 1920-luvulta nykypäivään.

Keskustelu sai yleisön liekkeihin. Huolimatta siitä, että nykynuorilla (tai tutkimuksessa korkeintaan 25-vuotiailla) on asiat aineellisesti paremmin kuin edellisen vuosisadan alun nuorilla ja sota-ajat kokeneilla, silti nykynuoria vaivaa epätoivo lukuisien – liian monienko? – valinnanmahdollisuuksien ja valinnan mahdottomuuden edessä.

Yleisö kommentoi tutkimusta muistuttamalla kasvavista tuloeroista ja siitä johtuvasta eriarvoitumisesta. Onko meillä sukupolvi joka putoaa kelkasta? Jo nyt Suomessa elää parikymppisiäkin nuoria, joilla ei ole ollut yhtäkään työpaikkaa eikä toivoa sellaisen saamisesta.

Tutkijat kommentoivat nyt olevan kaikille uutta, että ensimmäistä kertaa meillä on sukupolvi, jolla menee taloudellisesti huonommin kui vanhemmillaan. Jatkotutkimuksen paikka, ehdottomasti.

* * * 

Vilja-Tuulia Huotarinen piipahti sunnuntaina 8.12. kertomassa nuortenkirjastaan Kimmel. Tämä kirja olisi sopinut erinomaisesti nuorisotutkijoidenkin keskusteluun!

Kimmel kertoo kuusitoistavuotiaasta, jolle vanhat ja väsyneet vanhemmat antavat tärkeän tehtävän. Meressä on iso pyörre täynnä muovia, ja muutenkin pallomme on henkitoreissaan. Vanhoista ihmisistä ei ole enää parantamaan tilannetta, sorry nyt vaan, nuorten on hoidettava hommat. On koittanut lapsen aika lähteä ja pelastaa maailma. Kimmel lakkaa kyntensä, puhaltaa sormiinsa, hyvästelee vanhemmat ja unilelunsa – nopeasti, sillä hyvästely on kamalan inhottavaa – ja lähtee...

Huotarisen Kimmeltä (Karisto) on vielä muutama Kiseleffissä signeerattuna!

Jani Nieminen lausui runoja kirjastaan Meren poika, joen poika (Like).

Runoilija, mihin sinä hukkasit vaimosi?

Entä minne hautasit koirasi?

Lähdit ja palaat

takki auki ilkkumaan

hottentottien alakuloa.


Ei täällä ole mitään nähtävää!


Siitä tietää, että nähtävää riittää.

* * * 

Kiseleffissä on jo ehtinyt esiintymään 30-vuotissankari eli Philomela-kuorokin! Porukan saaminen paikalle oli todellinen saavutus sillä heillään on joulukeikkaa joka viikonloppu ja arki-ilta. Ehkä meitä vielä onnistaa... 

Laulua on kyllä luvassa: Tuomaan markkinoilla Senaatintorilla lauletaan kauneimmat joululaulut sunnuntaina 14.12. kello 18, ja samana päivänä jo kello 15 markkinoilla kuullaan ja nähdään Tiernapojat.

Kiseleffin Kirjatalossa lauletaan sunnuntaina 21.12. joululauluja kello 15. Tästä kerromme lisää lähitulevaisuudessa. Seuraa muutenkin koko ohjelmaa täällä. Tervetuloa!

Venäjä! Helsingin kirjamessujen 2015 teemamaa.

Ljudmila Ulitskaja Helsingissä viime keväänä.

Helsingin kirjamessujen erittäin virallisen tiedotteen mukaan

Venäjän kirjallisuus ja kulttuuri ovat vahvasti esillä ensi vuonna 22. – 25.10.2015 järjestettävillä Helsingin Kirjamessuilla. Teemamaa Venäjän ohjelmasta vastaa Venäjän kirjaliitto Venäjän lehdistö- ja joukkotiedotusviraston ja Helsingissä sijaitsevan Venäjän federaation suurlähetystön tukemana.

Koska Venäjällä kansalaisjärjestöjen – myös kirjailijajärjestöjen – toimintaa, näiden ulkomaan yhteistyötä ja median vapauksia on tiukasti kontrolloitu ja kavennettu, on jännittävää miten moninaisia ääniä messuilla kuullaan. (Edit: Yhtenä esimerkkinä tässä nobelisti Boris Pasternakin syntymäpäivää juhlistava sananvapausjärjestö PENin ja venäläisten kirjailijoiden vetoomus.) Varmasti suomalaiset kustantajat, kirjakauppiaat – ja klassikkopuolella divaritkin – tekevät parhaansa, että esillä olevien kirjojen skaala on laaja. Toivottavasti myös kirjailijavieraiden skaala on mitä villein ja vapain.

Toisin kuin messujen tiedotteessa epäillään, Suomessa venäläistä kirjallisuutta tunnetaan hyvin – jopa nykykirjallisuutta, ja siitä ollaan kiinnostuneita. Tämän olemme Rosebudin kanssa tapahtumia kiertäessämme jo monesti kokeneet.

* * *

Helsingin yliopiston nykykielten laitos bloggasi jo teemamaasta ja luetteli monia erinomaisia nimiehdotuksia mahdollisista kirjailijavieraista Ljudmila Ulitskajasta Lev Rubinsteiniin, Natalia Kljutsharjovaa unohtamatta. 

Myös "Venäjän monikulttuurinen ja rajat ylittävä identiteetti", kuten Venäjän kirjallisuuden professori Tomi Huttunen hauskan monimielisesti ilmaisee, on erittäin hyvä syy valita teemamaaksi Venäjä.

Varmasti myös Venäjä-aiheinen tietokirjallisuus näkyy messuilla. Venäjän politiikka, talous, historia, aatehistoria, maantieto, matkakertomukset, lainsäädäntö, ihmisoikeudet,  kieli, kuvataiteet, elokuva ja musiikki ovat suomalaista ja Suomessa asuvaa venäläistä yleisöä innostavia juttuja. 

Jos messuohjelman tavoitteena on vain "herättää keskustelua", niinkuin ohjelman minimitavoitteeksi yleensä tavataan ajatella, silloin meillä saattaa ensi vuonna olla kaikkien aikojen voittajakunniavieras.

Vuosi 2015 on Suomessa Kirjan vuosi. Kappas vaan, Venäjälläkin on ensi vuonna sellainen! Venäjän lehdistö- ja joukkotiedotusviraston johtaja Mihail Seslavinski kertoo, että

maitamme yhdistävät tiiviit siteet kulttuurin ja kirjallisuuden alalla. Vuosi 2015 on julistettu Kirjallisuuden vuodeksi Venäjällä. Se on maallemme tärkeä päätös, johon liitämme todella paljon odotuksia. Tavoitteenamme on tuoda messuille useita kulttuurivaikuttajia ja parhaita venäläisiä kirjailijoita, ja esitellä maamme monimuotoista kulttuuria ja kirjallisuutta. Näin myös Suomessa kirjallisuuden ystävät pääsevät täysipainoisesti osallistumaan Kirjallisuuden vuoden viettoon.

Superstar Ville Haapasalo ja satojen ihmisten signeeraus- & selfiejono Jarmarkassa.

29.–30.11. Joulujarmarka Venäjän kulttuurikeskuksessa

Viite Jarmarkan ohjelmistoon. Kuvan tonttu ei liity tapaukseen.

Venäjän kulttuurikeskuksessa taka-Töölössä on luvassa kuumaa menoa viikonloppuna. Venäläiset joulumarkkinat saavat kymmenien käsityöläisten ja piirakkakauppiaiden lisäksi vieraakseen Rosebudin sekä Ville Haapasalon ja Kalle Kniivilän, jotka esiintyvät Jarmarkassa lauantaina.

Tapahtuma on avoinna la kello 11–18 ja su kello 11–18.

Haapasalon ja Kauko Röyhkän Et muuten tätäkään usko on myynyt aivan uskomattoman paljon! Kalle Kniivilän Putinin väkeä – Venäjän hiljainen enemmistö voitti Kanava-lehden tietokirjapalkinnon, ja hyvin menee senkin kirjan kanssa. Kallella menee jopa niin hyvin, että hän on päättänyt toimittajatyönsä ohessa tehdä toisen kirjan ensi vuoden alkukeväällä. Se kertoo Krimin niemimaan tilanteesta, jolla meneekin sitten aika huonosti.

Joulujarmarkassa ovat paikalla myös Arto Mustajoki, Pekka Haavisto, Paula Lehtomäki, Reijo Nikkilä ja Kirsikka Moring. Illalla biletetään Vysotskin tahtiin, ja sunnuntaina Vuokko Hovatta esittää Anna Ahmatovan tekstejä.

Entä miten tehdään "Villein pipo"? Parempi että katsot lisää ohjelman yksityiskohtia netistä tai facebookista.

Lainataan vielä esiintyjien ajatuksia. Antti Majander haastatteli Kniivilää Kanava-palkinnon takia Helsingin Sanomiin. Tässä ote:

Onko Venäjä uhka?

On ainakin Ukrainalle. Ukrainaa on näemmä pidetty osana etupiiriä, josta ei voi päästää irti. Varmaan Ukrainalla halutaan varoitella muitakin naapureita hyppimästä silmille. Mutta en menisi sanomaan, että Venäjä olisi tällä hetkellä konkreettinen uhka Suomelle tai muille länsimaille.

Venäjä näyttäisi nyt ottavan niin paljon kuin lähtee irti. Krim irtosi aika mukavasti. Sitten päätettiin ottaa pala Ukrainasta, mutta se ei lähtenytkään yhtä mukavasti. En jaksa uskoa, että Putinin valloitusretket tästä kovin paljon jatkuvat. Mutta näinhän on sanottu ennenkin: eihän kukaan olisi uskonut sitäkään, että Krim liitettäisiin Venäjään.

Mikä innostaa seuraamaan Venäjää? Rakkaus maata kohtaanko?

Jotenkin siihen on jäänyt koukkuun. . . Itä-Suomessa kasvaminen vaikutti: raja oli koko ajan lähellä. Maailma ikään kuin loppui siihen, ja teki mieli saada selville, mitä rajalla toisella puolella oikein on. Luin jo yläasteella venäjää, joten joku kiinnostus on täytynyt olla jo silloin. 

Miten Haapasalo kommentoi Ukrainan tilannetta? NYT-liitteen haastattelussa hän sanoi muun muassa seuraavaa:

Kaikki liittyy tähän: Koko Neuvostoliiton jako ja hajoaminen oli aika holtiton, ja kaikki konfliktit mitä nyt tapahtuu tulee sieltä 20 vuoden takaa. Sen takia meidän on sitä Euroopassa hirveän hankala ymmärtää.

Ne ei noudata niitä kaavoja, mihin me ollaan totuttu ja mitä me voitaisi järjellä ajatella. Mun hyviä ystäviä huusi, että mahtavaa, me ollaan palautettu Krim! ja Mä olin että mitä?!

Tällainen kansalliskiihko tekee helposti sokeaksi, vaikka ihminen olisi kuinka fiksu ja sivistynyt, se saattaa tarttua.

Isot massat ovat tän puolella. Se tekee sen, että täältä on vaikea tajuta, mikä on ihmisen ajatustila Venäjällä. On vaikea tajuta, mitä Venäjällä tapahtuu, koska se on Venäjälläkin vaikea tajuta.

Tahdomme edelleen. Ja Finlandiaa.

Nobody's perfect.
Seksuaalisuus on draaman polttoainetta.

Kirjallisuuden korkein tunnustus, Finlandia-palkinto, ja vaatimus seksuaalisesta tasa-arvosta ovat liittyneet Suomen kirjallisuuden kentällä yhteen.

Tänään torstaina 27.11. Suomeen saadaan uusi kaunokirjallisuuden Finlandia-voittaja. Palataan siihen juhlallisuuksien jälkeen.

Edit: Paljon onnea, Jussi Valtonen! He eivät tiedä mitä tekevät on hieno kirja!

Koska vaatimus tasa-arvosta on niin ajankohtainen, muistellaan hetki Finlandia-palkinnon jakotilaisuutta yksitoista vuotta sitten. Vuoden 2003 voittaja Pirkko Saisio sanoi seuraavaa:

Punaista erokirjaa niin kuin koko fiktiivistä omaelämäkerrallista trilogiaa ei olisi lainkaan olemassa, ellei minun olisi ollut mahdollista elää sitä elämää minkä olen elänyt. Olen elänyt ajan, jolloin samaa sukupuolta olevan ihmisen rakastaminen on ollut kriminalisoitu, siis rikos, ja ajan, jolloin se on katsottu sairaudeksi, synnistä tietysti puhumattakaan. Usko omaan identiteettiin ja omiin ihmisoikeuksiin ei olisi koskaan ollut mahdollista ilman niitä käsittämättömän rohkeita ja kapinallisia nuoria ihmisiä, jotka olivat, ja ovat, ystäviäni ja jotka sittemmin perustivat yhdistyksen nimeltä Seksuaalinen tasavertaisuus ry, Seta. Seta voi kirjata saavutuksikseen monia konkreettisiin ihmisoikeuksiin liittyviä vaikutuksiaan, kuten homoseksuaalisuuden kriminalisoinnin poistamisen, sairausluokituksesta luopumisen, parisuhdelain ja niin edelleen. Mutta kirjailijana minulle Setan merkitys on ollut vielä suurempi. Seta on kamppaillut sellaisen yhteiskunnan puolesta, joka olisi tasa-arvoisempi, yllätyksellisempi, monimuotoisempi, lojaalimpi, vapaampi, kaikki arvoja, joissa myös kirjallisuus voi hyvin.

Kiitokseksi siitä tuesta, jota olen Setalta ja Setan jäseniltä saanut ja jota ilman minusta ei olisi koskaan kirjailijaa tullut, haluan ojentaa tämän palkintoshekin Setalle, joka, niin paljon kuin se on saavuttanutkin, ei vielä toistaiseksi ole saavuttanut sitä päämääräänsä, jonka se perustamisensa aikoihin eräänä seitsemänkymmenluvun yönä eräässä Nervanderinkadun yksiössä itselleen asetti: tehdä itsensä nopeasti tarpeettomaksi.

Saision puhe kokonaisuudessaan on Suomen Kirjasäätiön sivuilla.

* * * 

Rosebud liittyi tahdon-kampanjaan heti kun tämä tuli yrityksille mahdolliseksi.

Toivottavasti tasa-arvo viimein etenee.

Mekin tahdomme! Rosebud on mukana tasa-arvoista avioliittolakia vaativassa kampanjassa.

Rosebud on liittynyt mukaan Me tahdomme -kampanjaan. Tietysti mukana tahtomassa on myös sisarfirmamme Into. Tänään perjantaina 14.11. kampanjaan on alettu ottaa mukaan myös yrityksiä. Tässä kampanjan tiedote.

Kampanjassa pyydettiin lyhyt perustelu miksi kukin firma on mukana. Rosebudin lausunto asiasta:

Avioliitto on rakkauden instituutio. 

Se on kahden aikuisen ihmisen vahva side. 

Avioliitto pitää poliittisesti ja juridisesti sallia heille, jotka haluavat sen solmia.

Tässä muutama muu kommentti Me tahdomme -sivuilta:

"Jeesuksellakin oli kaksi isää, ja hänestä kasvoi hyvä mies."
– Savukeidas

“Kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan, ihmisoikeudet nykyaikaan!”

– Laura Birn

“Tahto on voimakas sana. Se on vahva ja syvä mielentila. Niin vihkiäisissä kuin kuolinvuoteella. Lapsi oppii jo varhain polkemaan jalkaa ja sanomaan tahtovansa. Sitä kutsutaan uhmaiäksi. Kun ryhmä ihmisiä tahtoo yhdessä, sitä voi kutsua unelmaksi. Kun tarpeeksi iso joukko ihmisiä tahtoo yhdessä, sitä voi kutsua vallankumoukseksi.
Tahdon 2013 on tämän hetken tärkein arvokampanja. Rakkaus, onni ja yhdessäolon ilo kuuluvat kaikille. Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ensimmäisessä artiklan aina yhtä vaikuttavin tahtosanoin: ‘Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan.”

– Anja Snellman

“Maailmassa ei ole koskaan liikaa aitoa, hyvää rakkautta. Miksi ihmeessä jotkut katsovat oikeudekseen kieltää rakkauden?”
– Esko Valtaoja

Kiseleffin Kirjatalo avautuu tiistaina 11.11. kello 10.

Kiseleffin Kirjatalo Aleksanterinkadun ja Unioninkadun kulmasta.

Rosebud pystyttää joulun ajaksi ison kirjamyymälän Kiseleffin taloon Senaatintorin laidalle, os. Aleksanterinkatu 28.

KISELEFFIN KIRJATALO avautuu tiistaina 11.11. kello 10. Se on pystyssä vuoden loppuun. Se on avoinna arkisin kello 10–19, la 10–17 ja 23.11. alkaen myös su kello 12–17. Joskus saatamme hakea jatkoaikaa.

Rosebud palaa helsinkiläisen kauppiasperinteen juurille. Vuonna 1880 tuossa nimenomaisessa tilassa, Kiseleffin talon alakerrassa, avautui eräiden ahkerien veljesten liike. Näille kun ei enää riittänyt pikkuinen ja vain lasiesineisiin erikoistunut puoti Pohjois-Espalla. Kiseleffiin he palkkasivat monta myyjää pyörittämään isompaa kauppaa, jota alettiin nimittää "tavarataloksi".

Veljesten sukunimi oli eksoottinen: Stockmann. Myöhemmin he muuttivat pois Senaatintorilta syrjemmälle pitkin samaista Aleksia ja, kuten nyt huomataan, tehden tilaa meille.

* * *

Edit 12.11. Jesper Roine ja Juhana Vartiainen. Kiitos kaikille, tusen tack! 

Avajaispäivänä 11.11. kello 16 ruotsalainen taloustieteilijä Jesper Roine julkistaa kirjansa "Thomas Pikettyn ’Pääoma 2000-luvulla’: kooste ja pohjoismainen näkökulma" (Art House).

Roinen kanssa Kiseleffin Kirjatalolla keskustelee Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen

Edit. 12.11. Yleisö löysi meidät jo ekana iltana.

* * *

On siellä muutakin: Yläkerrassa on kiva italialainen viinibaari Ciao Caffe, jossa on viinin lisäksi kahvia, artesaanijäätelöä ja focaccia-tyyppisiä suolaisia aika edullisesti (3–5 e, salaatit n. 8–9 e). Alakerrassa on designkauppoja, kuten Globe Hope.

Sisäänkäynti Kirjataloon on myös Unioninkadulla, Leonidaksen suklaakauppaa vastapäätä.

8.12. Kiseleffin Kirjatalon eteen avataan Tuomaan markkinat, joista tulee suuremmat ja hienommat kuin koskaan ja joiden keskelle tulee keskieurooppalainen karuselli, lämmitä ruokaa ja juomaa, hehkuviinibaareja.

Pienten vauvojen perheille järjestetään Kiseleffin Kirjatalossa imetysnurkkaus ja mahdollisuus lämmittää ruokaa mikrossa. Isommille lapsille tulee piirustus- ja askartelupöytä, johon kustantajat ja Rosebud tarjoavat mallikirjoja ja värikyniä innokkaille testaajille.

Kiseleffin Kirjatalo Senaatintorilta.

Tässä vielä muutama tärkeä Senaatintorin ja siten myös Kiseleffin päivämäärä. Epäilemättä kohokohtia tulee lisääkin. Lisää Stadin tapahtumia kannattaa katsoa Torikortteleiden sivuilta!

su 23.11. Joulukatu avataan.
Puheita, pukki, lumikuningatar, tonttuja ja paraati.
Joulukadun valot syttyvät kello 16.
Kirjatalolla vierailee kello 14 eturivin sarjakuvapiirtäjiä!

ma 8.12. Tuomaan markkinat avautuvat

ma 8.12. Jean Sibeliuksen & suomalaisen musiikin päivä

la 13.12. Lucian päivä, Luciadagen.

ke 31.12 Uuden vuoden aatto. Kirjatalo sulkeutuu.

KISELEFFIN KIRJATALO avautuu tiistaina 11.11. kello 10. 

Se on pystyssä vuoden loppuun.

Avoinna arkisin kello 10–19

la 10–17

23.11. alkaen myös su kello 12–17

(Joskus saatamme hakea jatkoaikaa.)

Hyvää syksyä ja lukuiloa,
Rosebud

Glad svenska dagen! Jens Lapidus i Helsingfors, Akademiska Bokhandeln kl 16.30.

Yksi tämän hetken kuumimmista dekkarikirjalijoista Jens Lapidus (s. 1974) on niittänyt mainetta Tukholman alamaailmaan sijoittuvalla Stockholm Noir -trilogiallaan. Ne on kustantanut Like.

Lapidus esittelee uutuuttaan VIP-huone tänään torstaina 6.11. kello 16.30 Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa. Iida Simes haastattelee. Rahalla saa, Siisti kosto ja Luksuselämää ovat olleet myyntimenestyksiä niin kotimaassaan kuin Suomessakin. Nyt ne ovat saatavilla pokkareinakin!

Vuonna 2013 Lapidukselta ilmestyi rikosnovellikokoelma Ainakin äiti yritti, jossa vieraili noir-trilogiasta tuttuja hahmoja.

"Tempot är högt, spänningen byggs upp oklanderligt, och det är svårt att lägga romanen ifrån sig. Både person- och miljöskildringen håller hög klass."

– Magnus Persson, Svenska Dagbladet 

* * *
"Med lite god vilja kan man läsa Jens Lapidus nya roman ”Vip-rummet” som en Tarantino-aktig hämndfantasi om de riskkapitalister som vunnit på nedmonteringen av Välfärds-Sverige. I Lapidus värld är alla miljonärer världsmästare i elakhet, med sadistiska tendenser och ett knappologiskt intresse för märkesklockor. Självklart ska de få vad de förtjänar. Till exempel kommunal sjukvård."

– Philip Teir, Dagens Nyheter

"Hos Lapidus möter vi ett Sverige där de starka har makt att ändra alla spelregler, ett moraliskt och politiskt ruinlandskap där solidaritet är ett livsfarligt tecken på svaghet. Att VIP-rummet i likhet med sina föregångare är en bladvändare, gör inte saken sämre."

– Ragnar Strömberg, Göteborgsposten

* * * 

"Tarina pyörittää lukijaa niin Ruotsin alamaailmassa, maahanmuuttajien suosimissa lähiöissä kuin lakimaailman tyylikkäissä toimistoissa ja rikkaiden temmellyskentillä. Kontrastit ovat suuria, mutta Lapidus kuvaa joka aspektia ihmeen uskottavasti mikä tekeekin lukukokemuksesta hyytävän. Alimpien ja ylimpien yhteiskuntaluokkien rinnastaminen toimii myös, koska tarinan edetessä asetelman mustavalkoisuus katoaa ja näkyviin tulevat harmaan sävyt. Rikkaat ja kauniit eivät ole välttämättä hyviä, eivätkä köyhät rikolliset pahoja.

Teddy oli hahmona kiinnostava ja hänen ja Emelien yhteistyötä oli mukava seurata ja toivonkin, että näemme kaksikon kirjasarjan seuraavissa osissa."

– Nenä kirjassa -blogi

Behöver du hjälp med det svenska språket? Öva på språk, eller lär dig mer med Tuhat sanaa ruotsiksi!

... ja Kirjamessuista vielä!

"Sinua, sinua rakastan", kirjoitti Aulikki Oksanen Rosebudin vieraskirjaan. Yksi messujen huikeimmista hetkistä oli kuulla hänen lausuvan se ihmismassoille Rosebudin lavalta.

Rosebudin kannalta Helsingin kirjamessut sujuivat oikein hyvin. Kaikki neljä ständiämme saivat oikein hyvin asiakkaita ja yleisöä Kirja-, Musiikki- ja Divarimessuilla.

Kuten Tehokkuuden toiveunen kirjoittanut Ville Yliaska raportoi vieraskirjaamme, tuohon nerokkuuden ja luovuuden runsaudensarveen, "messuilla ei ollut muita kuin Rosebudin ständejä – hienoa työtä!" (Tässä yhteydessä Rosebudiksi lasketaan myös Into. Kiitti, rakkaat Into-kollegat. Yksi ständeistä oli Into Kustannuksen ja Le monde diplomatiquen ikioma.)

Kaikki osastomme 75 kirjailijavierasta ja parikymmentä haastattelijaa löysivät aikansa ja paikkansa. Kukaan arvovieras ei unohtanut tulla, sen sijaan muutama unohtui luoksemme pitkäksi aikaa, jopa useiksi päiviksi. Nämä messut olivat muutenkin ainutlaatuiset, sillä toisin kuin aikaisempina vuosina vältyimme suuremmilta messukatastrofeilta.

Messujen kuvista ollaan kasaamassa youtubeen kokoelmaa vuosien 2013 ja 2012 tyyliin. Sitä odotellessa muutama pikkupalanen muisteloita:

Päräyttävässä Madventuresin maailmanselityskirjassa on KAIKKI.
Elämän tarkoitus ja aivan KAIKKI.
Sen iso huono puoli on, että jos luet tämän, sinun ei enää koskaan tarvitse lukea muuta.

Vain harva asia on yhtä vetovoimaista kuunneltavaa kuin keskustelu
Venäjän keskiluokasta ja nykytilasta. Kyseessä on tietenkin Putinin väkeä...

... ja onneksi edellisen kirjoittanut Kanava-palkinnon ehdokas,
kirjailija Kalle Kniivilä, ehti meidänkin ständille.

Tusen tack, Åke Edwardson och Menneisyyden viesti!

Kuten toinen ekologisesti orientoitunut vieraamme Risto Isomäki,
myös Janne Käpylehto elää niin kuin opettaa: molemmat herrat ovat
järkänneet kotinsa Stadissa toimimaan aurinkösähköllä.
Mökille sähköt auringosta ja tuulesta kertoo miten
alle tuhannella eurolla sähköistää kesämökin.

Kiitos, Aino ja Sami, vierailusta ja uudesta Tatu ja Patu, syömään!
-kirjasta, yhdestä messujen suosituimmasta uutuudesta.
Tällä kirjalla oli mitä kiihkeimmät fanit. 

Kalervo Kummola on edelleen ajankohtainen hahmo.
(Ja nyt hän vasta onkin, kun Jääkiekkoliitossa käydään puheenjohtajakamppailua,
vaikka Kummola ei aiheesta keskustelua haluaisikaan.)
Pentti Sainiolla ja Ari Korvolalla riitti jutun juurta.

He jatkavat vähintään yhtä pitkään kuin Rollarit.
"Tää ei ole vaan työtä, tää on elämäntapa", kertoivat Toni ja Sipe.
Ari Väntänen voi myös olla Apulanta-kirjasaavutuksestaan ylpeä!

Remu ja Hurriganes Kekkoslovakiassa!
Mukana myös kirjailija Petri Laukka, haastattelija-Esko
ja ajan hengen mukaisesti keskuudessamme on myös Myyrä.

Onko se yhtä hyvää kuin Frankfurtissa? Helsinginkin kirjamessuilla oli tällaista, kiitos Laitilan.
Tässä äärimmäisen kriittinen kirja-alan olutraati arviointityössään. 
Ja onhan se Remu tässäkin.

Innon valokuvaaja jammaili niin paljon ettei Liken, Sammakon ja Innon
iltamessukuvista saa mitään selvää. Kerrottakoon vaan, että Remu oli keikalla täälläkin.

Susanna Koski, Juhana Vartiainen, Inari Juntumaa ja Matti Ylönen,
aiheenaan Kapitalismin sanakirja!

Hugleikur Dagsson ei vieraillut ainoastaan Maailmankirjallisuuden helmien takia.
Hän heitti kahtena iltana stand-up-komiikkakeikkaa keskustassa.
Huhhuh mihin tuo mies pystyykään.

Kiitokset kaikille! 

Ja vieraslistammehan voi kerrata täältä.
Monet heistä, jotka eivät olleet vielä näissä kuvissa,
saattaa päätyä nettikoosteeseemme.
Varautukaa vaan.

Kiitos kehuista, Timo Harakka, ja Voimaa sullekin! Meitä eivät kriisit kaada.
(En viittaa Voiman kriisiin vaan Eurokriisiin. Tai äh, viitataan nyt sitten molempiin.)

Vielä kerran Frankfurt 2014: elokuvaa, tangon taikaa, laitakatuja ja Mainin molemmat rannat.

Maanantai 6.10. Iltarusko on jo ohi. Ollaan yön pimeydessä Mainin rannalla, sillä toispualella, jolla on Skyline. Nyt ollaan niin lähellä pilvenpiirtäjiä, etteivät ne näy matalienkaan talojen takaa. 

Vilkkaan rantakadun liikenne on hiljentynyt. Ohi prutkuttelevien jokilaivojen pärskeetkin kuuluvat Literaturhausin terassille.  

Mutta vain biisien välissä. Sillä tänä iltana Ostendessa tango raikaa. "Aaaaavan mereeen tuooollta puoooleen, jooossakinonmaa." Maailman suurimpien kirjamessujen kunniavierasmaan lämmittelytilaisuus on kerännyt parkettien partaveitsiä. 

Tai oikeastaan, mitä yllättävimmistä kulttuuripersoonista kuoriutuu esiin partaveitsyys kun karisee virallisuus. Tangon rytmeissä naisten hameiden halkiot repeilevät hienojen taivutusten myötä. Hiki lentää. Tungos ei häiritse ketään. The more, the merrier!

Jo nyt huomataan, ilakoivan saksalaisen mediaväen ja suomalaisten kirjamessujärjestäjien, kirjailijoiden, esiintyjien, toimittajien ja kulttuurin rahoittajien tungoksessa, että tästä Suomiteemamaanaonceinalifetime-hommasta on tulossa jonkinlainen spektaakkeli...

We are ready. We have the material. Shoot.

Kuten etukäteen on hehkutettu, valmistelimme yhdessä Sodankylän elokuvajuhlien kanssa suomalaisten elokuvien ja elokuvafestareiden esittelyhankkeen Frankfurtiin. Sen me toteutimmekin. Osaksi hyvin eri lailla kuin alunperin oli tarkoitus.

Onneksi olemme improvisoimisen mestareita ja erittäin kylmäpäistä sakkia. Joo-o, "Finnland. Cool", mehän se tiedetään.

Sankarimme, ystävämme ja elokuvajuhlien taiteellinen sielu ja sydän Peter von Bagh menehtyi juuri ennen kun hänen kirjoittamansa "Sodankylä Forever. Masters of Cinema Under the Midnight Sun" tuli painosta.

Petteri oli kovasti tulossa matkalle mukaan. Tiesimme hänen kuntonsa heikentyneen, koska hän itse kertoi niin. Silti ei olisi tullut kuuloonkaan, että hän olisi perunut matkaa!

Vaan kukaan ei ymmärtänyt, että Petterin päivät tulisivat täyteen jo nyt. Eihän sellaiseen voi  valmistautua.

* * * * *

Aki Kaurismäen piti sitten paikata Petteriä tilaisuudessa jos toisessakin. Kuitenkin päivää ennen kun Akin piti tehdä grande entreé, hän ilmoitti että Laika-koira on pahasti kipeä. Hauvalla oli kasvain, eikä tämä murheen murtaman Akin mukaan jaksaisi enää pitkään. Aki ei voinut jättää koiraa eikä surevaa Paula-vaimoaan kakkoskotiinsa Portugaliin.

No eipä mitään. Tavoitimme pariisilaistuneen ihanan Pikku Myymme, Elina Salon, joka yhden päivän varoitusajalla saapui Frankfurtiin. Messujen taika, työnimellä "Kaikki järjestyy kun vaan ensiksi panikoidaan", alkoi purra.

Kirjamessuilla Suomen paviljongissa Kaurismäki über Kaurismäki -saksannoksen Peter von Baghin kirjasta esitteli keskiviikona 8.10. Alexander Wewerka Alexander Verlag -kustantamosta Berlinistä. Myös Sodankylän elokuvajuhlat saivat osansa. Ja parisaataapäinen yleisö kuunteli.

Elina Salo ja festarit huomion kohteena.

Deutsches Filminstituutissa pidettiin keskiviikkoiltana suomalaisen elokuvan vastaanotto ja esitettiin Petterin Sodankylä Forever ja Akin Le Havre. Elina Salo esitteli elokuvia yhdessä festivaalin ohjelmapäällikön Timo Malmin kanssa.

Instituutin johtaja Claudia Dillman piti hyvin lämpimän ja liikuttavan puheen. Hänhän oli Petterin ystävä ja kertoi tästä monia hauskoja anekdootteja. Ne saivat suomalaiset vieraat pyyhkimään silmiään liikutuksesta.

Mainin ranta Instituutin edessä hiipui tummaan iltaruskoon ja pilvenpiirtäjät loivat valoaan – tähän ne todellakin näkyivät – kun Instituutissa vierailleet suomalaiset raahautuivat lopen uupuneina toiselle puolelle jokea Coronaan. Ei enää baariin, vaan hotelliin. Vielä oli monta koitosta edessä.

* * * * *

Suomalaiset ensikertalaisetkin olivat rohkaistuneet jo messujen avajaisten jälkeen tiistaina tutustumaan paikallisiin sokkeloihin. Ensin he toteuttivat messukonkareiden suosituksesta perinteisen Wagner-session: tymäkän illallisen Adolf Wagner -apfelweinravintolassa. 

Alkupalaksi nautitaan aina "Handkäse mit Musik": raakaa sipulia, etikkaa, juustoa ja leipää. Tämä huuhdotaan alas paikallisella "omenaviinillä". (Omenaa siinä on kosolti, mutta viiniä se ei kyllä ole.) Ensin syödään siis juusto, handkäse, ja jälkeenpäin kuuluu musiikkia. Arvatkaapa mistä. 

Maljoja nosteltiin, ja isosta, hyvästä syystä: Finland Festivals valitsi Sodankylän elokuvajuhlat vuoden 2015 festivaaliksi! 

Lopuksi suomalaiset hiippailivat Alt Sachsenhausenin öisillä pikkukujilla. (Tämä iltaretki oli ihan mahtava: en olekaan ennen tiennyt, että Frankfurtin turistikujien kivijalkojen kätköissä soittaa niin virtuoosimaisia bluesbändejä. Ja tämä oli mulle vasta noin viidestoista reissu sinne...)

* * * * *

The Finnish Underground Bar. Kuva: Ode Kyytsönen

Torstaina, perjantana ja lauantaina 9.–11.10. meillä oli "The Finnish Underground Bar", eli vuokraamamme Galli-teatteri Hamburger Alleella ihan ikiomassa käytössämme. 

Päätimme perustaa sinne iltaklubin, jonka tyylilajiksi jo valmisteluvaiheessa kekattiin "Eerikinkadun hämyiset takahuoneet kohtaavan rahamaailman keskuksen". Tällä ilmaistiin kaurismäkeläisen atmosfäärin mitä voimallisinta tunkeutumista keskieurooppalaiseen snobismiin.

Ja sehän toimi. Joka ilta vetäisemämme Nuoruustango yhteislauluna sai väen jopa kyyneliin. He väittivät sen johtuneen voimakkaasta fiiliksestä, jonka välitimme. Myös Päivänsäde ja menninkäinen oli kuumottavaa kamaa. Mikä vakuuttavinta, kolmantena iltana myös saksalaiset kantiksemme yltyivät veisaamaan mukana. Ehkä suomen kieli tuli niin tutuksi.

Taustalla von Bagh: Helsinki, ikuisesti & kanta-asiakkaita.

Soitimme musiikkia Aki Kaurismäen ja Petterin oletetuilta suosikkilistoilta, eli kaikenlaista suomalaista klassikon arvoon noussutta laulua Olavi Virrasta Baddingiin, Tapio Rautavaarasta Anssi Tikanmäkeen. Sanomattakin on selvää, että joka ilta viimeistään puolen yön aikaan meillä oli kiihkeät tanssit pystyssä.

Underground Barin sisustuksen pääelementtinä oli valokuvanäyttely Sodankylästä. Festareita kautta vuosien. Naurava Petteri ja Anssi Mänttäri, festareiden perustajat. Jacques Demy Sodankylän pääkadulla, Jäämerentiellä. Francis Ford Coppola istuu kannolla syömässä poronkäristystä. Jerzy Skolimovski. Thelma Schoonmaker. Terry Gilliam. Samuel Fuller ekoilla festareilla vuonna 1987. Edellisen tytär Samantha Fuller kesällä 2014. Oi niitä aikoja.

Kustannusyhdistyksen kehittämä killeridrinkki "Hissi". 

Valokuvat ja julisteet toimivat tismalleen kuten oltiin laskelmoitu: saksalaiset, brittiläiset, ruotsalaiset, islantilaiset, amerikkalaiset, hollantilaiset, ranskalaiset, sveitsiläiset ja suomalaiset vieraamme, nämä  kuutisensataa ihmistä, hokivat alituiseen, että "tuolla täytyy kyllä päästä käymään".

Pikantin lisänsä toi Like, joka emännöi perjantai-iltaa. Tiukka hausbändi Maailmanlopun tyttö ja lopunajan hyeenat sai nyt faneja myös Saksanmaalta.

Keikka oli upea, ja siitä jäivät mieleen paitsi meille suomalaisille jo tutut Like-artistit, myös bändin erinomaiset paikalliset roudaajat ja miksaajat. Todelliset Persoonat. 

Toivottavasti Liken ja Hyeenojen Saksan valloitus vielä etenee. Kaikki pelimerkit ovat nyt kyllä tallessa.

* * * * *

Gallin yläpuolella on legendaarinen Orfeo's Erben -niminen art house -elokuvateatteri. 'Art house' tarkoittaa tässä tapauksessa muun muassa sitä, että siellä esitetään elokuvia alkukielellä ja tekstitettyinä. Tällainen ei todellakaan ole Saksassa, dubbauksen kultamaassa, tyypillistä. 

Sinne toimme suomalaisen elokuvan sarjan, eli kuusi vanhaa ja uutta elokuvaa Valkoisesta peurasta Kovasikajuttuun. Mikä tärkeintä, myös yleisö löysi paikalle. Eikä settiä voi kunnianhimon puutteesta syyttää!

Orfeoksen omistaja, voimanainen Antjekin tuli bilettämään Like-iltaan. Kohteliaasti jo etukäteen tämä valitteli myöhästyvänsä hieman. Hänen kun täytyi käväistä Alte Operassa elokuvagaalassa hakemassa Saksan parhaan elokuvateatterin palkinto, eli pysti, jonka hän saa joka vuosi.

Ihan totta: niitä oli pitkä rivi baaritiskin yläpuolella.

* * * * *

Hienoa, että itse kirjamessutkin sujuivat niin hyvin. Suomen paviljonki oli suosittu ja arvostettu, aina täynnä. Ja myös pikkuosastomme 4.1 -hallissa keräsi väkeä. Tämä oli mieluista, sillä Rosebudilla ja Into Kustannuksella ei koskaan ennen ole ollut omaa osastoa Frankfurtissa!

Me olemme aina tähän asti olleet heitä, jotka juoksevat toisten osastoilla.

Koska näistä varsinaisista kirjamessuasioista on jo raportoitu niissä ennätyksellisissä yli 7000 lehtijutussa, todetaan lyhyesti mutta painokkaasti, että Suomi, sen kirjallisuus ja muukin kulttuuri, olivat esillä tyylikkäästi kaikilla mahdollisilla ja monilla mahdottomillakin forumeilla.

Danke schön, auf wiedersehen, Frankfurt!

Rosebud

Ps. Akin Laika on koirien taivaassa, kertoo Iltalehti tänään. Rauha hänellekin.

Ps2. Pitkin matkaa meitä auttoivat myös Into Kustannus, Parvsin taidekirjat ja jopa Laitilan Wirvoitusjuomatehdas.

Suurkiitos Innolle messuseurasta ja kantoavusta, Parvsille ständin erinomaisesta ylläpidosta ja Laitilalle staileista Hurriganes-oluista.

Klubin deejii työssään. Kuva: Ode Kyytsönen