... ja Kirjamessuista vielä!

"Sinua, sinua rakastan", kirjoitti Aulikki Oksanen Rosebudin vieraskirjaan. Yksi messujen huikeimmista hetkistä oli kuulla hänen lausuvan se ihmismassoille Rosebudin lavalta.

Rosebudin kannalta Helsingin kirjamessut sujuivat oikein hyvin. Kaikki neljä ständiämme saivat oikein hyvin asiakkaita ja yleisöä Kirja-, Musiikki- ja Divarimessuilla.

Kuten Tehokkuuden toiveunen kirjoittanut Ville Yliaska raportoi vieraskirjaamme, tuohon nerokkuuden ja luovuuden runsaudensarveen, "messuilla ei ollut muita kuin Rosebudin ständejä – hienoa työtä!" (Tässä yhteydessä Rosebudiksi lasketaan myös Into. Kiitti, rakkaat Into-kollegat. Yksi ständeistä oli Into Kustannuksen ja Le monde diplomatiquen ikioma.)

Kaikki osastomme 75 kirjailijavierasta ja parikymmentä haastattelijaa löysivät aikansa ja paikkansa. Kukaan arvovieras ei unohtanut tulla, sen sijaan muutama unohtui luoksemme pitkäksi aikaa, jopa useiksi päiviksi. Nämä messut olivat muutenkin ainutlaatuiset, sillä toisin kuin aikaisempina vuosina vältyimme suuremmilta messukatastrofeilta.

Messujen kuvista ollaan kasaamassa youtubeen kokoelmaa vuosien 2013 ja 2012 tyyliin. Sitä odotellessa muutama pikkupalanen muisteloita:

Päräyttävässä Madventuresin maailmanselityskirjassa on KAIKKI.
Elämän tarkoitus ja aivan KAIKKI.
Sen iso huono puoli on, että jos luet tämän, sinun ei enää koskaan tarvitse lukea muuta.

Vain harva asia on yhtä vetovoimaista kuunneltavaa kuin keskustelu
Venäjän keskiluokasta ja nykytilasta. Kyseessä on tietenkin Putinin väkeä...

... ja onneksi edellisen kirjoittanut Kanava-palkinnon ehdokas,
kirjailija Kalle Kniivilä, ehti meidänkin ständille.

Tusen tack, Åke Edwardson och Menneisyyden viesti!

Kuten toinen ekologisesti orientoitunut vieraamme Risto Isomäki,
myös Janne Käpylehto elää niin kuin opettaa: molemmat herrat ovat
järkänneet kotinsa Stadissa toimimaan aurinkösähköllä.
Mökille sähköt auringosta ja tuulesta kertoo miten
alle tuhannella eurolla sähköistää kesämökin.

Kiitos, Aino ja Sami, vierailusta ja uudesta Tatu ja Patu, syömään!
-kirjasta, yhdestä messujen suosituimmasta uutuudesta.
Tällä kirjalla oli mitä kiihkeimmät fanit. 

Kalervo Kummola on edelleen ajankohtainen hahmo.
(Ja nyt hän vasta onkin, kun Jääkiekkoliitossa käydään puheenjohtajakamppailua,
vaikka Kummola ei aiheesta keskustelua haluaisikaan.)
Pentti Sainiolla ja Ari Korvolalla riitti jutun juurta.

He jatkavat vähintään yhtä pitkään kuin Rollarit.
"Tää ei ole vaan työtä, tää on elämäntapa", kertoivat Toni ja Sipe.
Ari Väntänen voi myös olla Apulanta-kirjasaavutuksestaan ylpeä!

Remu ja Hurriganes Kekkoslovakiassa!
Mukana myös kirjailija Petri Laukka, haastattelija-Esko
ja ajan hengen mukaisesti keskuudessamme on myös Myyrä.

Onko se yhtä hyvää kuin Frankfurtissa? Helsinginkin kirjamessuilla oli tällaista, kiitos Laitilan.
Tässä äärimmäisen kriittinen kirja-alan olutraati arviointityössään. 
Ja onhan se Remu tässäkin.

Innon valokuvaaja jammaili niin paljon ettei Liken, Sammakon ja Innon
iltamessukuvista saa mitään selvää. Kerrottakoon vaan, että Remu oli keikalla täälläkin.

Susanna Koski, Juhana Vartiainen, Inari Juntumaa ja Matti Ylönen,
aiheenaan Kapitalismin sanakirja!

Hugleikur Dagsson ei vieraillut ainoastaan Maailmankirjallisuuden helmien takia.
Hän heitti kahtena iltana stand-up-komiikkakeikkaa keskustassa.
Huhhuh mihin tuo mies pystyykään.

Kiitokset kaikille! 

Ja vieraslistammehan voi kerrata täältä.
Monet heistä, jotka eivät olleet vielä näissä kuvissa,
saattaa päätyä nettikoosteeseemme.
Varautukaa vaan.

Kiitos kehuista, Timo Harakka, ja Voimaa sullekin! Meitä eivät kriisit kaada.
(En viittaa Voiman kriisiin vaan Eurokriisiin. Tai äh, viitataan nyt sitten molempiin.)

Vielä kerran Frankfurt 2014: elokuvaa, tangon taikaa, laitakatuja ja Mainin molemmat rannat.

Maanantai 6.10. Iltarusko on jo ohi. Ollaan yön pimeydessä Mainin rannalla, sillä toispualella, jolla on Skyline. Nyt ollaan niin lähellä pilvenpiirtäjiä, etteivät ne näy matalienkaan talojen takaa. 

Vilkkaan rantakadun liikenne on hiljentynyt. Ohi prutkuttelevien jokilaivojen pärskeetkin kuuluvat Literaturhausin terassille.  

Mutta vain biisien välissä. Sillä tänä iltana Ostendessa tango raikaa. "Aaaaavan mereeen tuooollta puoooleen, jooossakinonmaa." Maailman suurimpien kirjamessujen kunniavierasmaan lämmittelytilaisuus on kerännyt parkettien partaveitsiä. 

Tai oikeastaan, mitä yllättävimmistä kulttuuripersoonista kuoriutuu esiin partaveitsyys kun karisee virallisuus. Tangon rytmeissä naisten hameiden halkiot repeilevät hienojen taivutusten myötä. Hiki lentää. Tungos ei häiritse ketään. The more, the merrier!

Jo nyt huomataan, ilakoivan saksalaisen mediaväen ja suomalaisten kirjamessujärjestäjien, kirjailijoiden, esiintyjien, toimittajien ja kulttuurin rahoittajien tungoksessa, että tästä Suomiteemamaanaonceinalifetime-hommasta on tulossa jonkinlainen spektaakkeli...

We are ready. We have the material. Shoot.

Kuten etukäteen on hehkutettu, valmistelimme yhdessä Sodankylän elokuvajuhlien kanssa suomalaisten elokuvien ja elokuvafestareiden esittelyhankkeen Frankfurtiin. Sen me toteutimmekin. Osaksi hyvin eri lailla kuin alunperin oli tarkoitus.

Onneksi olemme improvisoimisen mestareita ja erittäin kylmäpäistä sakkia. Joo-o, "Finnland. Cool", mehän se tiedetään.

Sankarimme, ystävämme ja elokuvajuhlien taiteellinen sielu ja sydän Peter von Bagh menehtyi juuri ennen kun hänen kirjoittamansa "Sodankylä Forever. Masters of Cinema Under the Midnight Sun" tuli painosta.

Petteri oli kovasti tulossa matkalle mukaan. Tiesimme hänen kuntonsa heikentyneen, koska hän itse kertoi niin. Silti ei olisi tullut kuuloonkaan, että hän olisi perunut matkaa!

Vaan kukaan ei ymmärtänyt, että Petterin päivät tulisivat täyteen jo nyt. Eihän sellaiseen voi  valmistautua.

* * * * *

Aki Kaurismäen piti sitten paikata Petteriä tilaisuudessa jos toisessakin. Kuitenkin päivää ennen kun Akin piti tehdä grande entreé, hän ilmoitti että Laika-koira on pahasti kipeä. Hauvalla oli kasvain, eikä tämä murheen murtaman Akin mukaan jaksaisi enää pitkään. Aki ei voinut jättää koiraa eikä surevaa Paula-vaimoaan kakkoskotiinsa Portugaliin.

No eipä mitään. Tavoitimme pariisilaistuneen ihanan Pikku Myymme, Elina Salon, joka yhden päivän varoitusajalla saapui Frankfurtiin. Messujen taika, työnimellä "Kaikki järjestyy kun vaan ensiksi panikoidaan", alkoi purra.

Kirjamessuilla Suomen paviljongissa Kaurismäki über Kaurismäki -saksannoksen Peter von Baghin kirjasta esitteli keskiviikona 8.10. Alexander Wewerka Alexander Verlag -kustantamosta Berlinistä. Myös Sodankylän elokuvajuhlat saivat osansa. Ja parisaataapäinen yleisö kuunteli.

Elina Salo ja festarit huomion kohteena.

Deutsches Filminstituutissa pidettiin keskiviikkoiltana suomalaisen elokuvan vastaanotto ja esitettiin Petterin Sodankylä Forever ja Akin Le Havre. Elina Salo esitteli elokuvia yhdessä festivaalin ohjelmapäällikön Timo Malmin kanssa.

Instituutin johtaja Claudia Dillman piti hyvin lämpimän ja liikuttavan puheen. Hänhän oli Petterin ystävä ja kertoi tästä monia hauskoja anekdootteja. Ne saivat suomalaiset vieraat pyyhkimään silmiään liikutuksesta.

Mainin ranta Instituutin edessä hiipui tummaan iltaruskoon ja pilvenpiirtäjät loivat valoaan – tähän ne todellakin näkyivät – kun Instituutissa vierailleet suomalaiset raahautuivat lopen uupuneina toiselle puolelle jokea Coronaan. Ei enää baariin, vaan hotelliin. Vielä oli monta koitosta edessä.

* * * * *

Suomalaiset ensikertalaisetkin olivat rohkaistuneet jo messujen avajaisten jälkeen tiistaina tutustumaan paikallisiin sokkeloihin. Ensin he toteuttivat messukonkareiden suosituksesta perinteisen Wagner-session: tymäkän illallisen Adolf Wagner -apfelweinravintolassa. 

Alkupalaksi nautitaan aina "Handkäse mit Musik": raakaa sipulia, etikkaa, juustoa ja leipää. Tämä huuhdotaan alas paikallisella "omenaviinillä". (Omenaa siinä on kosolti, mutta viiniä se ei kyllä ole.) Ensin syödään siis juusto, handkäse, ja jälkeenpäin kuuluu musiikkia. Arvatkaapa mistä. 

Maljoja nosteltiin, ja isosta, hyvästä syystä: Finland Festivals valitsi Sodankylän elokuvajuhlat vuoden 2015 festivaaliksi! 

Lopuksi suomalaiset hiippailivat Alt Sachsenhausenin öisillä pikkukujilla. (Tämä iltaretki oli ihan mahtava: en olekaan ennen tiennyt, että Frankfurtin turistikujien kivijalkojen kätköissä soittaa niin virtuoosimaisia bluesbändejä. Ja tämä oli mulle vasta noin viidestoista reissu sinne...)

* * * * *

The Finnish Underground Bar. Kuva: Ode Kyytsönen

Torstaina, perjantana ja lauantaina 9.–11.10. meillä oli "The Finnish Underground Bar", eli vuokraamamme Galli-teatteri Hamburger Alleella ihan ikiomassa käytössämme. 

Päätimme perustaa sinne iltaklubin, jonka tyylilajiksi jo valmisteluvaiheessa kekattiin "Eerikinkadun hämyiset takahuoneet kohtaavan rahamaailman keskuksen". Tällä ilmaistiin kaurismäkeläisen atmosfäärin mitä voimallisinta tunkeutumista keskieurooppalaiseen snobismiin.

Ja sehän toimi. Joka ilta vetäisemämme Nuoruustango yhteislauluna sai väen jopa kyyneliin. He väittivät sen johtuneen voimakkaasta fiiliksestä, jonka välitimme. Myös Päivänsäde ja menninkäinen oli kuumottavaa kamaa. Mikä vakuuttavinta, kolmantena iltana myös saksalaiset kantiksemme yltyivät veisaamaan mukana. Ehkä suomen kieli tuli niin tutuksi.

Taustalla von Bagh: Helsinki, ikuisesti & kanta-asiakkaita.

Soitimme musiikkia Aki Kaurismäen ja Petterin oletetuilta suosikkilistoilta, eli kaikenlaista suomalaista klassikon arvoon noussutta laulua Olavi Virrasta Baddingiin, Tapio Rautavaarasta Anssi Tikanmäkeen. Sanomattakin on selvää, että joka ilta viimeistään puolen yön aikaan meillä oli kiihkeät tanssit pystyssä.

Underground Barin sisustuksen pääelementtinä oli valokuvanäyttely Sodankylästä. Festareita kautta vuosien. Naurava Petteri ja Anssi Mänttäri, festareiden perustajat. Jacques Demy Sodankylän pääkadulla, Jäämerentiellä. Francis Ford Coppola istuu kannolla syömässä poronkäristystä. Jerzy Skolimovski. Thelma Schoonmaker. Terry Gilliam. Samuel Fuller ekoilla festareilla vuonna 1987. Edellisen tytär Samantha Fuller kesällä 2014. Oi niitä aikoja.

Kustannusyhdistyksen kehittämä killeridrinkki "Hissi". 

Valokuvat ja julisteet toimivat tismalleen kuten oltiin laskelmoitu: saksalaiset, brittiläiset, ruotsalaiset, islantilaiset, amerikkalaiset, hollantilaiset, ranskalaiset, sveitsiläiset ja suomalaiset vieraamme, nämä  kuutisensataa ihmistä, hokivat alituiseen, että "tuolla täytyy kyllä päästä käymään".

Pikantin lisänsä toi Like, joka emännöi perjantai-iltaa. Tiukka hausbändi Maailmanlopun tyttö ja lopunajan hyeenat sai nyt faneja myös Saksanmaalta.

Keikka oli upea, ja siitä jäivät mieleen paitsi meille suomalaisille jo tutut Like-artistit, myös bändin erinomaiset paikalliset roudaajat ja miksaajat. Todelliset Persoonat. 

Toivottavasti Liken ja Hyeenojen Saksan valloitus vielä etenee. Kaikki pelimerkit ovat nyt kyllä tallessa.

* * * * *

Gallin yläpuolella on legendaarinen Orfeo's Erben -niminen art house -elokuvateatteri. 'Art house' tarkoittaa tässä tapauksessa muun muassa sitä, että siellä esitetään elokuvia alkukielellä ja tekstitettyinä. Tällainen ei todellakaan ole Saksassa, dubbauksen kultamaassa, tyypillistä. 

Sinne toimme suomalaisen elokuvan sarjan, eli kuusi vanhaa ja uutta elokuvaa Valkoisesta peurasta Kovasikajuttuun. Mikä tärkeintä, myös yleisö löysi paikalle. Eikä settiä voi kunnianhimon puutteesta syyttää!

Orfeoksen omistaja, voimanainen Antjekin tuli bilettämään Like-iltaan. Kohteliaasti jo etukäteen tämä valitteli myöhästyvänsä hieman. Hänen kun täytyi käväistä Alte Operassa elokuvagaalassa hakemassa Saksan parhaan elokuvateatterin palkinto, eli pysti, jonka hän saa joka vuosi.

Ihan totta: niitä oli pitkä rivi baaritiskin yläpuolella.

* * * * *

Hienoa, että itse kirjamessutkin sujuivat niin hyvin. Suomen paviljonki oli suosittu ja arvostettu, aina täynnä. Ja myös pikkuosastomme 4.1 -hallissa keräsi väkeä. Tämä oli mieluista, sillä Rosebudilla ja Into Kustannuksella ei koskaan ennen ole ollut omaa osastoa Frankfurtissa!

Me olemme aina tähän asti olleet heitä, jotka juoksevat toisten osastoilla.

Koska näistä varsinaisista kirjamessuasioista on jo raportoitu niissä ennätyksellisissä yli 7000 lehtijutussa, todetaan lyhyesti mutta painokkaasti, että Suomi, sen kirjallisuus ja muukin kulttuuri, olivat esillä tyylikkäästi kaikilla mahdollisilla ja monilla mahdottomillakin forumeilla.

Danke schön, auf wiedersehen, Frankfurt!

Rosebud

Ps. Akin Laika on koirien taivaassa, kertoo Iltalehti tänään. Rauha hänellekin.

Ps2. Pitkin matkaa meitä auttoivat myös Into Kustannus, Parvsin taidekirjat ja jopa Laitilan Wirvoitusjuomatehdas.

Suurkiitos Innolle messuseurasta ja kantoavusta, Parvsille ständin erinomaisesta ylläpidosta ja Laitilalle staileista Hurriganes-oluista.

Klubin deejii työssään. Kuva: Ode Kyytsönen

23.–26.10. Helsingin kirjamessut ja Rosebudin osasto! (Ohjelma edit. ti 21.10.)

pe 24.10. kello 10.30

Tervetuloa messuamaan Rosebudille! Meillä on tänäkin vuonna kymmeniä esiintyjiä omalla osastollamme. Aika tarkkaan laskien 75 vierasta.

Rosebudin iso osasto löytyy halli 6:n pääkäytävältä portaiden alta, 6b 99, samalta paikalta kuin viimekin vuonna. Kertaa tästä viime vuoden hulinaa.

Osastollamme keskustellaan ainakin sodista, rauhasta, ruoasta, koulusta, aurinkosähköstä, asekaupasta, maahanmuuttopolitiikasta, Mozartista, Venäjän keskiluokasta ja Putinista, Palestiinasta, oluesta, Apulannasta, uutuusdekkareista, siitä jostain mikä on jopa parempaa kuin seksi, talouspolitiikasta, sekä muutamista kulttuurimme kulmakivistä: Pentti Haanpäästä, Peter von Baghista, Juicesta ja Hurriganesista!

EDIT: Ohjelmamme on laajentunut. Nyt meillä on myös Apulantaa (la kello 14), Tatun ja Patun taiteilijat Havukainen & Toivonen (la kello 15), Pekka Sauri ja Risto Isomäki!

la 25.10. kello 14

EDIT: Into Kustannuksen ulkomaanvieras, tanskalainen Jesper Malmose, joutui perumaan tulonsa perheessään olevan sairastapauksen vuoksi. Malmosen kirjoittama Vallan linnake (Borgen) jatkaa nyt maailmanvalloitusta Suomessa, eli kirja on kyllä jo meillä! 

TV-sarja on täälläkin jo tuttu, mutta kertaa silti traileri tästä. Ranskalaislehdet hehkuttivat kirjaa näin:

Rakastitteko Vallan linnake -sarjaa? Tulette jumaloimaan romaania.

– Femina

Ehdottoman loistava kirja.

– Autour du monde

Kirja syventää henkilöhahmojen psykologiaa ja politiikan jännitteitä. Todellinen menestys.

 – Salon Litteraire

(OHJELMA PÄIVITETTY TI 21.10.)

Torstaina 23.10.

12.00  Juha Vakkuri: Afrikan sydän  *  Like  

12.30  Thor-Fredric Karlsson: 100 ajatusta terveellisestä ruoasta  *  Atar

13.00  Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys  *  WSOY

13.30  Maarit Korhonen: Herää, koulu!  *  Into

14.00  Janne Käpylehto: Mökille sähköt auringosta ja tuulesta  *  Into

14.30  Rosa Liksom: Väliaikainen ja Burka  *  Like

15.00  Hildur Boldt & Katri Söder: Vasemmiston tulevaisuus  *  Into

15.30  Sinikka Paavilainen: Kyynelvaunut  *  Into

16.00  Jarmo Pykälä: Suomalainen asekauppa  *  Pystykorva, Like

16.30  Jussi Förbom: Väki, valta ja virasto  *  Into

17.00  Jouni Tilli: Suomen pyhä sota – papit jatkosodan julistajina  *  Atena

Perjantaina 24.10.

10.30  Tunna Milonoff & Riku Rantala: Madventures – Uusi kansainvälisen seikkailijan opas  *  WSOY

11.00  Eveliina Lundqvist: Salainen päiväkirja eläintiloilta  *  Into

11.30  Antti Vihinen: Minä ja Mozart  *  Into

12.00  Åke Edwardson: Menneisyyden viesti  *  Like

12.30  Pentti Sainio: Kummolan kääntöpiiri  *  Into

13.00  Mikko Majander: Lukemisen hulluus – Esseitä aikamme kulttuurista  *  Into

13.30  Aulikki Oksanen: Helise, taivas! Kootut runot 1964–2014  *  Siltala

14.00  Juhani Ihanus: Karl Krausin Myrkyn käyttöohje  *  Into

14.30  Kai Sadinmaa & Antti Nylén: 10 käskyä kirkolle  *  Into

15.00  Kalle Kniivilä: Putinin väkeä  *  Into

15.30  Mika Rissanen & Juha Tahvanainen: Kuohuvaa historiaa  – Tarinoita tuopin takaa  *  Atena

16.00  Messujen erikoisohjelmaa:

Peter von Bagh 1943–2014. Elokuvaohjaaja, kirjailija, festivaalijohtaja. Esikuva, innoittaja, ystävä.

Elokuva-alan oppipojat Antti Alanen, Timo Malmi, Hannu Paloviita ja Jouko Aaltonen muistelevat.

17.00  Lauri Holappa: Rahatalous haltuun  *  Like

17.30  Timo Harakka: Suuri Kiristys – Tie ulos eurokriisistä  *  Schildts & Söderströms

18.00  Anna Kontula: Kirjeitä oikealle  *  Into

18.30  Olli Korjus: Kuusi kuolemaantuomittua  *  Atena

19.00  Teemu Keskisarja: Tolvajärven jälkeen – Suurtaistelun ihmisten historia    *  Siltala

Lauantaina 25.10.

10.30  Juri Nummelin ja Vesa Sisättö: Tolkien – Elämä ja teokset  * Avain

11.00  Roope Lipasti: Halkaisukirvesmies  *  Atena

11.30  Johanna Korhonen & Jeanette Östman: Kaikella rakkaudella  *  Into

11.50  Pekka Peltola: Päätä seinään – Idealistin muistelmat  *  Into

12.10  Kalle Kniivilä: Putinin väkeä  *  Into

12.30  Ville Yliaska: Tehokkuuden toiveuni  *  Into

13.00  Maaria Päivinen: On nälkä, on jano  *  Into

13.30  Aila Ruoho & Vuokko Ilola: Usko, toivo ja raskaus  –  Vanhoillislestadiolaista perhe-elämää  * Atena

13.30  Sirpa Kähkönen signeeraa  *  Otava

14.00  Apulanta! Toni, Sipe ja kirjailija Väntänen: Kaikki yhdestä pahasta  * Like

14.30  Elli Kytömäki: Ei ydinaseille!  *  Into

15.00  Markku Ropponen: Laskevan auringon talo ja Jarkko Sipilä: Luupuisto  *  CrimeTime

15.30  Jari Tervo: Revontultentie  *  WSOY

16.00  Hippo Taatila: Isipappablues  *  Into

la 25.10. kello 16.30

16.30  Hugleikur Dagsson: Kuvitetut klassikot – Maailmankirjallisuuden helmiä Hugleikurin tapaan  *  Atena

16.45  Risto Isomäki: Kurganin varjot  *  Tammi
17.00  Antti Heikkinen: Risainen elämä – Juice Leskinen 1950–2006  *  Siltala

Sunnuntaina 26.10.

11.00  Mikael Brunila & Kimmo Kallio: Verkko suljettu – Internet ja avoimuuden rajat  *  Into

11.30  Risto Pakarinen: Elämää KHL:ssä  *  Into

12.00  Juhani Suomi: Toisinajattelevan tasavaltaa  *  Tammi

12.30  Pekka Sauri:  Parempaa kuin seksi  *  Kaiku Books

13.00  Matti Salminen: Pentti Haanpään kadonneet novellit  *  Into

13.30  Saara Henriksson & Aino-Maija Leinonen: Leppoisa opas huusholliin  *  Into

14.00  Sirpa Kähkönen: Graniittimies  *  Otava

14.30  Petri Laukka, Remu Aaltonen & Ile Kallio: Remu & Hurriganes Kekkoslovakiassa  *  Into

15.00  Tuomas Mustikainen: Kielletty kansa – Elämää palestiinalaisalueilla  *  Atena

15.00  Rosa Liksom signeeraa: Väliaikainen ja Burka  *  Like

15.30  Inari Juntumaa: Kapitalismin sanakirja  *  Into

16.00  Heikki Hietala: Hotelli Tulagi  *  Sitruuna Kustannus

16.30  Thor-Fredric Karlsson: 100 ajatusta terveellisestä ruoasta  *  Atar

Le Havre and Elina Salo! This evening at 20:15 at Deutsches Filminstitut, Frankfurt

Jean-Pierre Daroussin and Elina Salo

A beloved, highly respected, award winning Finnish film star Elina Salo is visiting Frankfurt! She is a co-star in Le Havre, as well as in a number of Aki's other films.

Le Havre is screened at 20:15 in Deutsches Filminstitut by the main river, Schaumainkai 41. Ms Salo said she want to honour the memory of Peter von Bagh (1943–2014).

Before this,  at 18:00 Timo Malmi from Midnight Sun Film Festival, and Claudia Dillman, Director of the institut, will introduce Sodankylä Forever: The Century of Cinema. Unfortunately Aki Kaurismäki was not able to visit Frankfurt.

...and don't forget the Finnish film program at Orfeo's Erben:

MIDNIGHT SUN FILM FESTIVAL GOES FRANKFURT
October 9 – 11, 2014, Admission free.
With screenings of the following films:

[9.10. 19.00] The White Reindeer 

[9.10. 21.15] Miss Blue Jeans 

[10.10. 19.00] Tove and Tooti in Europe 

10.10. 21.15] Steam of live [11.10. 19.00] The Punk Syndrome 

[11.10. 21.15] The Earth is a Sinful Song.

Journalisti, kirjailija ja ihmisoikeusaktivisti Anna Politkovskaja 30.8.1958–7.10.2006

Tuona murheellisena päivänä 7.10 2006 Frankfurtissa oli kirjamessut. Oli kaunis lauantai, ja uutinen tuli puhelimitse Suomesta. 

Meistä kirja-alan ammattilaisista monet olivat tavanneet Annan, sillä hän vieraili Suomessa monta kertaa.

Minulla oli tapana hakea hänet lentokentältä, keskustella ensimmäiset kuulumiset jo ajomatkalla keskustaan, ja viedä hänet reissun lopuksi kentälle. Puhuimme tietenkin politiikkaa. Pohdimme mihin suuntaa Venäjä on menossa. "Ei ainakaan mihinkään hyvään suuntaan", Anna huokaili.

Lähdön hetkellä otettiin kuvia. "Tämä voi olla viimeinen kerta kun tapaamme", höpötimme ja nauroimme päälle. Anna rakasti roisia huumoria, ja sitäpaitsi, eihän kukaan voisi vahingoittaa tunnettua ihmisoikeusjournalista.

Joku silti voi. Se viimeinen tapaamisemme tuli aivan liian pian.

* * *

Anna os. Mazepa oli taustaltaan monella tavoin erityinen: neuvostoliittolaisen Yhdysvalloissa asuvan YK-diplomaatin tytär, sukujuuriltaan ukrainalainen juutalainen. Hän rakasti kotimaataan Venäjää, mutta osasi tutkiskella sitä myös ulkopuolisen silmin. Se on tutkivalle toimittajalle tärkeä taito.

Annalle oli tärkeää toistella julkisesti miten hän todella rakastaa Venäjää. Ehkä häneltä kysyttiin tätä usein. Annalle myös tarjottiin ulkomailta turvapaikkaa, mutta hän ei suostunut muuttamaan pysyvästi pois.

Moni kysyy meiltä suomalaisilta ihmisoikeus- ja sananvapausaktivisteilta miksi me suhtaudumme Venäjään muka niin negatiivisesti. Pahimmillaan meitä syytetään jopa Venäjän vihaamisesta. (Outoa kyllä, juuri Venäjän valtapolitiikkaa myötäilevät ihmiset ovat heitä, jotka käyttävät rumaa "ryssä"-sanaa ja puhuvat "ryssävihasta". Ihmisoikeuspuolella ei tuollaista kieltä käytetä.)

Minä pidän paljon Venäjästä, upeista valtakaupungeista, sen kulttuureista ja monista sen kansalaisista, hyvistä ystävistäni. Pietari on suosikkikaupunkini, ja Moskovaan kaipaan jatkuvasti. Viime reissusta on vierähtänyt aivan liikaa aikaa.

Juuri siksi, että arvostan naapurimaatani suuresti, uskon että he venäläiset osaisivat äänestää ihan itse ilman, että valmiiksi täytetyt äänet ovat valmiina uurnassa.  Ja mielestäni Venäjän kansa ansaitsee moniäänistä tiedonvälitystä: kilpailevia TV-kanavia, sanomalehtiä laidasta laitaan ja kaikenlaista villiä sosiaalisen median hömpötystä. Olen itsekäs: minäkin haluaisin nauttia tästä informaation rikkaudesta ja seurata useita eri lähteitä.

Rakastan Venäjän rikasta kulttuuria. Ja soisin mielelläni sen ammattilaisille kuten kirjailijoille ja runoilijoille oikeuden kiroilla paksusti ja hersyvästi heidän rikkaalla kielellään. Kielenkäytön siistiminen on sulaa hulluutta! Kyllä venäläiset lapset osaavat edelleenkin kasvaa fiksuiksi aikuisiksi ilman että heidän mielenterveyttään näytelmien kiroilevat sankarit tai romaanihenkilöt turmelevat, kuten lainsäätäjät väittävät.

Jos poliittinen johtaja on vahva ja suosittu, hänen ei tarvitse valtaansa pönkittääkseen kieltää mielenosoituksia ja teljetä opponentteja vankilaan, kuten diktatuureissa, myös Venäjällä, on tapana. Jos hän sen sijaan näin epätoivoissaan tekee, silloin hänen valtansa makaa savijaloilla.

Kun Anna Politkovskajan kaltainen ihminen saa äänensä kuuluviin, hänen äänensä kertoo tahdosta ja vaatimuksesta parantaa maailmaa.

Työ oikeudenmukaisemman sivilisaation puolesta ei koskaan käytä polttoaineenaan vihaa, vaan suurta rakkautta. Anna Politkovskaja oli tästä mitä parhain esimerkki.

I. Simes