Erityisesti Rosebudin kirjakriitikkotiimiä vaivaa kysymys tyhmyydestä arvona. Keskustelimmekin Kilpamäen kanssa siitä, onko poliittinen tyhmyys hyvä arvo: haluavatko poliitikot vedota taviksiin yhä suurempien jytkyjen toivossa? Onko fiksu ihminen eliittiä, ja eliitin edustaja aina jotakin vaarallista tai ainakin negatiivista? Kilpamäki tunnisti tällaisen tyhmyyden ihailun poliittisessa keskustelussa. Esimerkiksi perussuomalaisten puheenjohtajalle on tärkeää olla kannattajakunnan silmissä tavis, vaikka onkin korkeasti koulutettu "maisterisjätkä".
Yksi kirjan olennaisimpia huomioita on myös naisten ja miesten tyhmyyden erilaisuus. Kilpamäki kertoi Elina Knihtilän kertoneen, että naiset itse voivat tehdä pilkkaa itsestään ja koko naisssukupuolesta tavalla, joka miehille ei ole sallittua liian seksistisesti osoittelevana.
Lainataan vielä isänmaallinen kommentti toisesta hastattelusta. Kilpamäki sanoi taannoin Helsingin Sanomissa näin: Tyhmiä sketsisarjoja katsotaan toki ympäri maailmaa. Suomi on kuitenkin historian aikana ollut usein altavastaajana. Se on luonut tarpeen nähdä hyviä puolia köyhyydessä ja pienuudessa mutta myös tyhmyydessä.
Hyvä esimerkki on sotamies Sven Dufva, jonka sydän on puhdasta kultaa, vaikka päästä jää paljon uupumaan. Kun joukko marssii yhteen suuntaan, Sven menee toiseen. Järjen puute mahdollistaa Svenin sankaruuden.
Antti Häkkinen ja Kaisa Vehkalahti Nuorisotutkimusverkostosta kävivät puhumassa Nuoruuden sukupolvista – siitä miten nuoruus ja sen kokeminen ovat muuttuneet 1920-luvulta nykypäivään.
Keskustelu sai yleisön liekkeihin. Huolimatta siitä, että nykynuorilla (tai tutkimuksessa korkeintaan 25-vuotiailla) on asiat aineellisesti paremmin kuin edellisen vuosisadan alun nuorilla ja sota-ajat kokeneilla, silti nykynuoria vaivaa epätoivo lukuisien – liian monienko? – valinnanmahdollisuuksien ja valinnan mahdottomuuden edessä.
Yleisö kommentoi tutkimusta muistuttamalla kasvavista tuloeroista ja siitä johtuvasta eriarvoitumisesta. Onko meillä sukupolvi joka putoaa kelkasta? Jo nyt Suomessa elää parikymppisiäkin nuoria, joilla ei ole ollut yhtäkään työpaikkaa eikä toivoa sellaisen saamisesta.
Tutkijat kommentoivat nyt olevan kaikille uutta, että ensimmäistä kertaa meillä on sukupolvi, jolla menee taloudellisesti huonommin kui vanhemmillaan. Jatkotutkimuksen paikka, ehdottomasti.
* * *
Vilja-Tuulia Huotarinen piipahti sunnuntaina 8.12. kertomassa nuortenkirjastaan Kimmel. Tämä kirja olisi sopinut erinomaisesti nuorisotutkijoidenkin keskusteluun!
Kimmel kertoo kuusitoistavuotiaasta, jolle vanhat ja väsyneet vanhemmat antavat tärkeän tehtävän. Meressä on iso pyörre täynnä muovia, ja muutenkin pallomme on henkitoreissaan. Vanhoista ihmisistä ei ole enää parantamaan tilannetta, sorry nyt vaan, nuorten on hoidettava hommat. On koittanut lapsen aika lähteä ja pelastaa maailma. Kimmel lakkaa kyntensä, puhaltaa sormiinsa, hyvästelee vanhemmat ja unilelunsa – nopeasti, sillä hyvästely on kamalan inhottavaa – ja lähtee...
Huotarisen Kimmeltä (Karisto) on vielä muutama Kiseleffissä signeerattuna!
Jani Nieminen lausui runoja kirjastaan Meren poika, joen poika (Like).
Runoilija, mihin sinä hukkasit vaimosi?
Entä minne hautasit koirasi?
Lähdit ja palaat
takki auki ilkkumaan
hottentottien alakuloa.
Ei täällä ole mitään nähtävää!
Siitä tietää, että nähtävää riittää.
* * *
Kiseleffissä on jo ehtinyt esiintymään 30-vuotissankari eli Philomela-kuorokin! Porukan saaminen paikalle oli todellinen saavutus sillä heillään on joulukeikkaa joka viikonloppu ja arki-ilta. Ehkä meitä vielä onnistaa...
Laulua on kyllä luvassa: Tuomaan markkinoilla Senaatintorilla lauletaan kauneimmat joululaulut sunnuntaina 14.12. kello 18, ja samana päivänä jo kello 15 markkinoilla kuullaan ja nähdään Tiernapojat.
Kiseleffin Kirjatalossa lauletaan sunnuntaina 21.12. joululauluja kello 15. Tästä kerromme lisää lähitulevaisuudessa. Seuraa muutenkin koko ohjelmaa täällä. Tervetuloa!
No comments:
Post a Comment