Tuesday 27 January 2015

"Ei koskaan enää." Vainojen uhreja muistaen.

Nyt siellä kasvaa jo ruohoa. Kuva Auschwitz–Birkenau II -leirin sisäpuolelta.
(I. Simes v. 2013)

Vainojen muistopäivän kiinnekohta on tietyssä hetkessä 27.1. 1945. Silloin Neuvostoliiton puna-armeijaan kuuluva ukrainalainen kiväärikomppania saapui Puolan Oświęcimin kylään Auschwitzin vankileirille ja kohtasi sanoinkuvaamattoman karmean näyn.

Natsi-Saksa piti vihollisinaan juutalaisia, homoja, romaneja, vammaisia, jopa kokonaisia kansoja, kansakuntia ja poliittisia toisinajattelijoita. Auschwitzissa näitä ryhmiä oli tuhottu koneellisen tehokkaasti ja perusteellisesti.

Filosofi Jonathan Glover sanoo kirjassaan Ihmisyys, että Auschwitzin opetuksena pitää olla "ei koskaan enää": tuo joukkotuho oli niin epäinhimillinen, ettei riitä että tutkimme vain miten kaikki tapahtui, vaan meidän on ponnisteltava myös ymmärtääksemme miten tuo olisi voitu estää ja miten se tulevaisuudessa estetään. 

Gloverin mukaan nimenomaan inhimillisyys on ratkaisun avain: jos murhaaja kunnioittaa uhriaan antamalla tälle ihmisarvon, murhaaminen muuttuu mahdottomaksi.

Rosebud nostaa vainojen muistopäivän taideteokseksi myös elokuvan. Teoksen, joka ei sijoitukaan Saksaan eikä Puolaan, mutta sota-ajan vainoihin ja niitä vastaan taistelevaan inhimillisyyteen.


Tälle naiselle itse Ingrid Bergman oli mustasukkainen: ohjaajan vaimo Anna Magnani.

Roberto Rosselini ohjasi vuonna 1945 elokuvan Rooma – Avoin kaupunki. Se kuvattiin aidoilla tapahtumapaikoilla jopa luonnonvaloa käyttäen. Sen tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1944, eivätkä saksalaiset olleet kokonaan poistuneet Roomasta, kun elokuvaa tehtiin.

Kahden natsiupseerin keskustelu on legendaarisen kuuluisa. Nämä etsivät partisaaneja ja vastarintaliikkeen jäseniä. Paikalliset eivät suostu kertomaan mitään.

–  Minulla on vangittuna mies, joka kyllä puhuu, ja pappi, joka haluaa suojella häntä."
–  Entä jos he eivät puhu?
–  Naurettavaa! Sehän tarkoittaisi että italialainen on saksalaisen arvoinen. Ja sehän tarkoittaisi ettei herrakansan ja orjakansan välillä olisi eroa. Eikä tälle sodalle olisi enää syytä.

"Mama!" Magnanin oma poika pääsi näyttelemään äidin kanssa.





No comments:

Post a Comment