 |
| Valmiina lähtöön. Messuihin oli vielä päivä, mutta Myyrän kavereita oli tulossa kylään. |
Ihan sama keitä kirjailijavieraita lopulta pääsee paikalle, Suomessa tehdään niin hyviä käännöksiä, että messuyleisö innostuu varmasti.
Näin kävi.
Sekä Suomessa että Venäjällä juhlitaan tänä vuonna 2015 Kirjan vuotta – tosin Venäjällä sen nimi on Kirjallisuuden vuosi. Venäjällä asetuksen juhlavuodesta antoi itse presidentti Vladimir Putin.
Suomessa Kirjan vuoden keksi kirjailija Laila Hirvisaari, joka halusi lukemisinnostuksen ja kirjallisuuden myyntilukujen kääntyvän nousuun. Samalla myös nuorten aloittelevien kirjailijoiden tulevaisuus olisi valoisampi.
Jotta Putin saisi Venäjällä aikaiseksi korkeatasoisen kirjallisuuden vuoden, hänen täytyisi pitää huolta myös sananvapaudesta. Sen tila on Venäjällä erittäin huono. Venäjän epädemokraattinen ja läpensä korruptoitunut yhteiskunta ei kannusta varsinkaan tietokirjailijoita pohtimaan asioiden poliittisia syvyyksiä, eikä se kannusta kustantajia ja kauppiaita levittämään riippumatonta kirjallisuutta.
Kaunokirjallisuudessakin saattaa iskeä sensuuri päälle. Aika-ajoin kohistaan, että kaunokirjallisuuden teksteistä pitää karsia tai korjata milloin mitäkin: kirosanoja, kertomuksia Venäjän tai Neuvostoliiton historiasta ja viittauksia homoseksuaalisuuteen: maininnat samaa sukupuolta olevien ihmisten rakkaudesta ovat "propagandaa" – jo propaganda-sanan tyrmäävä väärinkäyttö paljastaa, että ainakin sivistyssanojen tuntemus on Venäjällä romahtanut hyvin lyhyessä ajassa.
Lastenkirjallisuudessa puolestaan Venäjällä on suositusikärajoja. Maltan tuskin odottaa mihin kategoriaan pääsee Tatu ja Patu -uutuus Ihmeellinen joulu. Siinähän Tatun ja Patun bestiksellä Veeralla on kaksi äitiä. Kun nykyään Venäjällä lastenkirjoille annetaan ikäsuositusrajoja, uusin Tatu ja Patu voi olla vaarassa kadota vain aikuisille sallittuun vaarallisen länsimaisen seksuaalihapatuksen torjuntaluokkaan.
* * * * *
Suomessa kirja-alan ammattilaiset ja varmaan kaikki messukävijätkin tietävät ettei kirja-alan tulevaisuutta varmisteta juhlapuheilla, nettisivujen päivityksillä eikä klikkausmainonnalla. Pelkkä kirjan vuodeksi julistautuminen ei siis alkuunkaan riitä. Asiakkaat pitää saada lähelle kirjoja tapahtumiin ja tietenkin kauppojen kirjahyllyille.
Näin onneksi kävikin taas Helsingissä, ja pari viikkoa ennen Turussa kirjamessuilla. Kirjojen hinnoittelu Suomessa on kauppojen kannalta vielä sellaista, joka tekee hyvät myynnit mahdollisiksi, ainakin jos ei lasketa muutamien nettifirmojen aktiivista uutuuskirjojen hintojen dumppausta.
Asiakkaat osaavat kysyä myös klassikoita ja aiemmin ilmestyneitä helmiä. Siksi on hyvä, että kauppiailla on uusintapainoksia tai pokkariversioita tärkeimmistä nimikkeistä. Niitä osataan kysyä. Venäläisen kulttuurin ollessa teemana monet Suurimmista Suurimmat Kirjailijat olivat ainakin Rosebudilla hyvin esillä: Tolstoi. Pasternak. Ahmatova. Bulgakov. Ja lista jatkuu kauas menneisyyteen…
DVD-elokuvapuolella kansan suosikeiksi nousivat Tarkovskin leffat Stalker, Peili ja Andrei Rublev.
Viihteellisempää klassikkoa myyntilistojen kärjessä edustaa neuvostoliittolainen Oscar-voittaja, Vladimir Menshovin ohjaama vuoden 1979 Moskova ei usko kyyneliin.
* * * * *
Messuilla koettiin monia hyviä hetkiä. Into Kustannuksen vieraista moni saapui Helsingin yliopiston seminaaria varten jo tiistaina. Oli mahtavaa päästä yhdessä kollegoiden ja PENin ihmisten kanssa viettämään venäläistä iltaa jo keskiviikkona. Sentshin, Troitski, Ulitskaja ja Vodolazkin osoittautuivat fiksuiksi superstaroiksi jo ennen kuin päästin messulavoilla vauhtiin.
Muutama päivä myöhemmin mestoille ilmaantuivat vielä muun muassa Akunin, Lukjanenko, Rubinstein ja Shishkin. Ei tästä olisikaan voinut meno parantua!
Entä mitä nämä venäläiset sanataiteen huiput halusivat ilmaista?
Hei, lukekaa heidän kirjojaan! En minä ala tässä kaikkea lavoilla puhuttua listailla. Nauttikaa myös heidän suomentajiensa ponnistuksista. Muun muassa Martti Anhava, Kirsti Era, Tomi Huttunen, Elina Kahla, Arto Konttinen, Jukka Mallinen, Anton Nikkilä, Arja Pikkupeura, Vappu Orlov ja Anna Taitto olivat tehneet upeita duuneja, joiden sietääkin kulua käsissämme vielä kauan messujen jälkeenkin.
Siis kiitokset kirjailijavieraille ja suomentajiille.
* * * * *
Kaikki venäläisestä politiikasta tai kulttuurista messuilla puhuneet eivät tietenkään olleet venäläisiä. Yksi suosituimmista suomalaisista Venäjän-tuntijoista on rauhan mies, lääkäri ja poliitikko Ilkka Taipale: "Minulla ei ole tarjota Venäjälle reseptiä siihen miten täysi kunnioitus saavutetaan. Jos maan alueille olisi annettu enemmän autonomista, taloudellista liikkumavaraa kansainvälisine yhteyksineen, olisivat esimerkiksi tässä kirjassa käsitellyt Kaliningrad, Arkangeli, Murmansk, Viipuri ja Petroskoi lähialueillamme kukoistaneet aivan eri mittakaavassa ja lähentyneet Pohjoismaita henkisesti." Näin Taipale Venäjä mon amour -kirjassaan. Hän kannustaa kansojamme iloisesti läheiseen kanssakäymiseen: "Minulla on resepti suomalaisille. Hankkikaa ystäviä. Venäläiset ovat hieno kansa." Senhän me taas teimme.
The Guardian -lehden entinen Moskovan kirjeenvaihtaja ja nykyään politiikan toimituksen esimies, englantilainen Luke Harding analysoi messuilla mikä on muuttunut sitten "Mafiavaltion" – vuonna 2012 julkaistun Hardingin kirjan nimi tulee Wikileaksin paljastamasta sähkeestä, josta kävi ilmi, että CIA nimittää Venäjää noin. Harding kertoi kaipaavansa Moskovaan. "Opin venäjän kielen, ja haluaisin käyttää sitä joka päivä. Mutta en saa viisumia. Olen edelleen ei-toivottu henkilö Venäjällä."
Myös Hardingin uutuus, Snowden – Maailman halutuin mies -kirja tietenkin puhutti yleisöä ja toimittajia. On kohtalon ironiaa, että Snowden on maanpaossa juuri Venäjällä. Maailmanpolitikka tuo eteemme yllätyksiä, joihin ei hurjinkaan fiktio pysty.
* * * * *
Lopuksi koittaa kiitosten aika.
Arvoisat kollegani Rosebudilla ja Into Kustannuksessa kuuluvat kirjallisuuden edistämisen ja levittämisen parhaaseen A-ryhmään. (Vaikka iltabileissä havaitsimme, että kovimmista kovimmat ovat Siltalalla – tästä paljastan lisää myöhemmin, paljon myöhemmin. Ehkä ensi vuoden messujen iltabileissä.)
Suuronnittelut Innon Jaana Airaksiselle, jolle Suomen tietokirjailijat ry myönsi Tietokirjallisuuden edistämispalkinnon. Perusteluja voi lukea täältä.
Kiitos myös muidenkin kustantajien ja kauppojen kanssakärsijöille. Yhdessä rakensimme tapahtumasta taas kerran suuremman, kuin mihin osiensa summa olisi läheskään yltänyt.
Upea oli myös Venäjän suurlähetystön satsaus. Kiitos, että valtionne päätti osallistua tapahtumaan niin näyttävästi.
Kiitos paikan päältä raportoinneille tiedotusvälineille. Oli ilo lukea kirjailijoiden haastatteluja lehdistä tai verkosta. Radioissakin ahkeroitiin, tässä esimerkki Radio Deistä.
Suurkiitos YLElle, jonka televisiointisatsauksen ansiosta sain nukkua yli puoli tuntia meikkaustuolissa. Todellakin tarvitsin sitä.
Edit; Sananvapausjärjestö PENin aktiivina jätin kiittämättä PENiä, vaikka sekin on hehkutuksensa ansainnut. Puheenjohtaja Sirpa Kähkösen johdolla PEN teki suuren työn. Hieno homma!
Kaikkein isoin kiitos asiakkaille ja yleisölle!
Iida
